Extreme Car Driving Simulator kestää trendiä vapaalla ajolla

Kun kilpa-ajopeli leviää somessa, sen näkyvimmät hetket ovat yleensä helppoja ymmärtää: auto sivuluisussa, renkaat savuten, tai hyppy, joka päättyy näyttävään romutukseen. Extreme Car Driving Simulator sopii tähän kuvastoon, mutta sen kiinnostavuus ei nojaa pelkästään yksittäisiin temppuihin. Se on ennen kaikkea avoimen ajamisen hiekkalaatikko, jossa pelaaja keksii itse, mitä seuraavaksi kokeillaan. Juuri siinä piilee trendin voima ja samalla sen kestävyyskysymys: riittääkö vapaus pitämään otteessaan, kun uutuuden viehätys laantuu?

Peli ei työnnä kuljettajaa jatkuvasti kilpailusta toiseen eikä vaadi pitkää opettelua ennen ensimmäistä onnistumista. Autoon pääsee käsiksi nopeasti, ja kaupungin kaduilla, leveillä teillä sekä avoimemmilla alueilla voi ajaa omaan tahtiin. Tämä tekee siitä helposti lähestyttävän videolla nähtynä ja puhelimella kokeiltuna. Silti pelkkä vapaa ajo ei automaattisesti tarkoita loputonta sisältöä: pelaajan on itse tuotava tilanteisiin tavoite.

Miksi peli näkyy nyt kaikkialla

Nousulle on arkinen selitys. Ajopeli on helppo ymmärtää jo muutamassa sekunnissa, ja sen tilanteet näyttävät ruudulla tapahtumilta, joita kuka tahansa voi kokeilla: kiihdytys, äkkijarrutus, törmäys, pitkä sivuluisu tai yritys hallita autoa tiukassa mutkassa. Somessa tällainen sisältö ei tarvitse pitkää alustusta. Katsoja näkee heti, onnistuiko temppu vai lähtikö auto käsistä.

Extreme Car Driving Simulator

Kilpa-ajo

1.93M Arvostelut

4,3

Kehittäjä

AxesInMotion Racing

Julkaistu

15.7.2014

Versio

7.10.0

Lataa Extreme Car Driving Simulator

Myös pelin matala aloituskynnys auttaa. Sen perusidea ei vaadi kilpa-ajopelien sääntöjen tuntemista, eikä katsojan tarvitse seurata monimutkaista tarinaa ymmärtääkseen videon. Tämä erottaa sen esimerkiksi Asphalt 8 - Car Racing Game -pelin selvästi rakennetusta kilpailutoiminnasta: Extreme Car Driving Simulatorin kiinnostava hetki voi syntyä ilman lähtöruudukkoa, vastustajia tai palkintokierrosta. Se on olennaista, kun pelistä tehdään lyhyitä leikkeitä ja uusia pelaajia houkutellaan kokeilemaan itse.

Trendin kasvu ei silti kerro yksin siitä, että peli olisi saanut juuri uuden mullistavan ominaisuuden. Näkyvyys voi syntyä myös vanhan pelin uudesta kierroksesta: joku julkaisee näyttävän tempun, toinen yrittää toistaa sen, ja kolmas jakaa oman epäonnistumisensa. Peli tarjoaa tähän tarpeeksi vapaan ympäristön, jossa saman perusidean voi esittää monella tavalla.

Mihin pelaajat reagoivat

Pelaamisen tuntuma perustuu siihen, että autoa pitää lukea jatkuvasti. Kaasu pohjassa eteneminen ei ratkaise kaikkea, sillä vauhti, käännöksen ajoitus ja auton hallinta vaikuttavat siihen, päättyykö yritys siistiin kaareen vai seinään. Sivuluisun hakeminen on palkitsevaa juuri siksi, ettei se näytä aina samalta: onnistuneessa suorituksessa auto pysyy hallinnassa, mutta pienikin liioittelu muuttaa tilanteen nopeasti törmäykseksi.

Ajomallissa on riittävästi palautetta, jotta pelaaja huomaa omien valintojensa seuraukset. Se ei kuitenkaan tavoittele simulaattorin tarkkuutta. Tämä on kevyempi, armollisempi tapa leikitellä ajamisella, ja sen vahvuus näkyy erityisesti lyhyissä pelisessioissa. Kun yritys epäonnistuu, uuden voi aloittaa melkein heti. Hill Climb Racingin viehätys syntyy fysiikan päälle rakennetuista mäkiseikkailuista; tässä huomio pysyy enemmän auton vauhdissa, käännöksissä ja tilan käyttämisessä.

Monelle tärkeintä ei olekaan kierrosaika vaan oma pieni onnistuminen. Auto sujahtaa liikenteen lomasta, pysyy sivuluisussa tavallista pidempään tai osuu hyppyyn juuri sopivassa kulmassa. Nämä hetket tuntuvat pelaajan omilta, koska peli ei käsikirjoita niitä valmiiksi. Parhaimmillaan peli tekee tavallisesta ajosta oman haasteen, eikä vaadi siihen muuta kuin päätöksen kokeilla vielä kerran.

Uusintayrityksen koukku ja videolle sopivat hetket

Uusintakierroksen ydin on yksinkertainen: valitse reitti, ota vauhtia, kokeile temppua ja arvioi, mikä meni pieleen. Jos auto osuu seinään, epäonnistuminen ei yleensä tunnu lopulliselta. Se on uusi lähtökohta. Kun samaan tilanteeseen voi palata nopeasti, pelaaja alkaa säätää pieniä asioita: lähestyykö mutkaa hitaammin, kääntääkö aikaisemmin vai pitääkö kaasua pohjassa pidempään?

Tämä lyhyt rytmi tekee pelistä helposti lähestyttävän, mutta siinä on myös raja. Jos pelaaja ei keksi itselleen uusia tavoitteita, tekeminen voi alkaa toistaa samaa kaavaa. Pelissä ei ole samanlaista jatkuvaa tehtävävirtaa kuin perinteisemmässä kilpa-ajopelissä. Traffic Riderin eteneminen nojaa ajosuorituksiin ja niiden avaamiin tavoitteisiin; Extreme Car Driving Simulator taas jättää enemmän tilaa vapaalle kokeilulle. Se sopii pelaajalle, joka nauttii omien haasteiden keksimisestä, mutta voi tuntua päämäärättömältä sille, joka odottaa selkeää listaa seuraavista tehtävistä.

Videolle peli on luonteva, koska sen onnistumiset ja epäonnistumiset näkyvät heti. Näyttävä sivuluisu toimii sellaisenaan, ja epäonnistunut hyppy voi olla katsojalle jopa hauskempi kuin siisti laskeutuminen. Samalla hetkellä syntyy osallistumisen mahdollisuus: katsoja voi yrittää samaa temppua ja jakaa oman versionsa. Pelin sosiaalinen leviäminen rakentuu näin jäljittelystä, ei vain yksisuuntaisesta katselusta.

Tämä ei tarkoita, että jokainen klippi olisi automaattisesti kiinnostava. Toistuvat ajot samanlaisessa ympäristössä menettävät nopeasti yllätyksensä, eikä peli itsessään takaa kertomuksellista käännettä. Parhaat videot syntyvät, kun pelaaja asettaa temppuun selvän tavoitteen tai ottaa riskin, jonka seurauksen katsoja ymmärtää. Somessa näkyvyys kertoo siis yhtä paljon pelaajien kekseliäisyydestä kuin pelin omista ominaisuuksista.

Missä puhe kuuluu ja mitä uusi pelaaja kohtaa

Pelistä käytävä keskustelu asettuu luontevimmin lyhyiden videoiden, ajopelivertailujen ja kaverilta toiselle kulkevien haasteiden ympärille. Sen vahvuus ei ole monimutkaisessa taustatarinassa, vaan siinä, että kuka tahansa voi nähdä suorituksen ja arvioida sen: oliko sivuluisu hallittu, pääsikö auto esteen yli, kannattiko riskinotto? Tällainen jaettava puheenaihe on tärkeä syy siihen, miksi peli voi tuntua laajemmassa kierrossa olevalta kuin sen yksittäinen sisältömäärä antaisi ymmärtää.

Uuden pelaajan ei kannata odottaa valmista ajokoulua, joka selittää jokaisen tekniikan vaihe vaiheelta. Perusohjaus on nopeasti omaksuttavissa, mutta auton käyttäytymiseen tutustuminen vaatii kokeilua. Alussa kannattaa ajaa rauhassa, testata jarrutusta ja käännöksiä sekä huomata, kuinka eri vauhdit vaikuttavat hallintaan. Kun tuntuma löytyy, vauhdikkaammat kokeilut alkavat tuntua ansaituilta eikä satunnaisilta.

On hyvä asettaa odotukset oikein myös etenemisen suhteen. Peli palkitsee ensisijaisesti sillä, että ajaminen itsessään pysyy kiinnostavana, ei sillä, että jokaisen istunnon päätteeksi avautuisi pitkä uusi sisältöketju. Dr. Driving tarjoaa suoraviivaisia ajotehtäviä, kun taas tässä pelaaja saa enemmän vapautta mutta vähemmän ulkoista rakennetta. Jos tarvitset selkeän tavoitteen, voit joutua tekemään sen itse: vaikkapa onnistumaan puhtaassa sivuluisussa tietyssä kohdassa tai ajamaan saman reitin aiempaa hallitummin.

Onko trendillä kestävyyttä?

Vapaa-ajon peleillä on yksi etu nopeasti unohtuviin ilmiöihin nähden: niiden perusidea ei vanhene yhden tempun mukana. Pelaaja voi vaihtaa reittiä, säätää ajotapaa ja hakea uusia tilanteita ilman, että kaiken täytyy perustua pelin tuoreimpaan päivitykseen. Extreme Car Driving Simulator pystyy siksi säilyttämään käyttöarvonsa myös silloin, kun sen näkyvin someaalto hiljenee. Se toimii pelinä, johon voi palata lyhyeksi ajaksi ilman suurta muistamista tai sitoutumista.

Kestävyys riippuu kuitenkin siitä, kuinka paljon pelaaja saa irti omasta kokeilustaan. Jos vapaa ajo tuntuu vapauttavalta, pelissä riittää tekemistä pitkään: tavoitteita voi keksiä, taitoa voi hioa ja epäonnistumisia voi lähestyä uudesta kulmasta. Jos taas kaipaa laajoja uratiloja, jatkuvasti vaihtuvia kilpailuja tai vahvaa moninpelirakennetta, kiinnostus voi hiipua, kun uutuus on nähty. Peli ei voi yksin tuottaa loputtomasti uusia sosiaalisia haasteita, vaikka sen ympärillä syntyisi hetkellinen innostus.

Vauhdin tunne kantaa myös vain tiettyyn rajaan asti. Kun samat temput ja samankaltaiset törmäykset toistuvat, ne alkavat näyttää tutuilta. Jos pelin näkyvyys nojaa liikaa yhteen viraaliin suoritustyyppiin, yleisö väsyy nopeasti. Kestävää kiinnostusta syntyy vasta, kun pelaajat löytävät erilaisia tapoja käyttää ympäristöä ja peli pysyy teknisesti miellyttävänä pelata. Toisin sanoen trendi voi laantua, vaikka itse peli jäisi käyttöön.

Extreme Car Driving Simulator ei ole täydellinen valinta jokaiselle ajopelifanille, eikä sen vapautta pidä sekoittaa loputtomaan sisältöön. Sen vetovoima on tarkempi: se antaa pelaajalle nopeasti auton, tilaa kokeilla ja mahdollisuuden tehdä pienistä ajotilanteista omia suorituksia. Somessa tämä muuttuu helposti katsottavaksi haasteeksi; puhelimella se on kevyt, toistettava ajoleikki. Oma arvioni on, että pelin trendikkyys voi aaltoilla, mutta sen peruskoukku kestää paremmin kuin yksittäinen viraalivideo. Jos pidät hallinnan hakemisesta enemmän kuin valmiiden kisojen suorittamisesta, sen pariin on helppo palata. Jos tarvitset jatkuvaa ohjattua etenemistä, kiinnostavin kierros saattaa jäädä lyhyeksi.